Jo varhain Axelille selviää hänen erikoislaatunsa, herkkyytensä ja intohimoinen rakkautensa musiikkiin, toisaalta avuttomuutensa ja kyvyttömyytensä käyttää lahjojaan. Hänestä tulee uneksija, eristyvä ja kummeksittukin, jonka ulkoisesti köyhän elämän täyttää musiikin rikkaus.

Yhtenä ensimmäisistä Axel Carpelan tajuaa Sibeliuksen nerouden ja merkityksen suomalaisen kulttuurin kokoavana voimana. Hapuilleen alkaneesta kirjeenvaihdosta kehittyy syvä ystävyys.

Bo Carpelanin teoksen väkevä kokonaisuus kasvaa monista kerroksista: Axel on romaani traagisesta elämänkohtalosta, kertomus yksinäisyydestä ja ystävyydestä, kuvaus kulttuurista ja kuohuvasta ajasta, kirja taiteesta ja sen ehdottomuudesta.

Bo Carpelan sai Axelista Valtion kirjallisuuspalkinnon 1987. Romaani oli Finlandia-ehdokas. Ruotsissa Axel on saanut vuoden 1987 suuren romaanipalkinnon.