17-vuotias Tuuli asuu kahden lempeän isänsä kanssa, mutta ei halua kasvattaa isän taakkaa kertomalla ongelmistaan - jalkaproteesia käyttävällä isällä on tyttären mielestä tarpeeksi vaikeaa muutenkin. Karkkikaupan tiskin takaa sanavalmis Tuuli löytää taiteilijaksi haluavan Mison. Poika ymmärtää Tuulin huumoria ja pitää tytöstä juuri sellaisena kuin tämä on. Mutta onko Miso luotettava ja voiko Tuuli ylipäänsä luottaa kehenkään? Tie oman itsen ja naiseuden hyväksymiseen ja toisten ihmisten ymmärtämiseen kulkee Tuulilla vessanpönttöön yökkimisen kautta, mutta lopulta hän voi todeta olevansa tarpeeksi hyvä kelvatakseen niin Misolle kuin itselleenkin.