(Aila Luontola/ Sanojen aika)
Pohjoistuulen takana, Perämeren kivikkorannoilla kalastaja Aaro elää yhtä aikaa menneisyyttä ja tätä päivää. Vanhan miehen elämä avautuu vähä vähältä kuin merirysän nielu, kun hänen poikansa Bruuno saapuu redille mustalla laivalla, joka kantaa ylpeää nimeä Aldebaran. Isän ja pojan kohtaaminen pirstoo tyhjyyden tunteen ja kuolleet nousevat todistamaan vanhoista nöyryytyksistä.
Joni Skiftesvik leikkaa taitavasti kuin elokuvaohjaaja yhteen tätä päivää, eilistä, syntymää, luopumista. Aika ja paikka katoavat. Ne sulautuvat ikivanhaksi kysymykseksi: kuka on hyvä, kuka paha – vai ovatko kaikki vain olosuhteitten muovaamia tahdottomia vaeltajia.
Sillä hetkellä, kun kuolleitten tahto ulottuu ohjaamaan elävien liikkeitä kuoriutuu jokainen ilkialastomaksi raadollisten sivullisten piiskattavaksi. Silloin häväisty Lankku-Kristus ja merensoutaja Aaro saavat hyvityksen, mutta musta tähti Aldebaran vaatii oman palkkionsa.
Joni Skiftesvik on kirjoittanut romaanin, jolle antavat voimaa uskalias rakenne ja syvä myötäeläminen pienten unohdettujen ihmisten kanssa.