Hupeli on Viljolle ja hänen Kyllikilleen rintamamiesten luvattu maa. Kaunis paikka missä suhisevat koivut ja läikkyvät järvet. Paratiisi, jossa kuitenkin vallitsevat aarniometsän lait: taistele tai menehdy, tee työtä vaikka olet invalidi, ponnistele vaikka sydän murtuu. Hupeliin Viljo vie Kyllikkinsä elääkseen raivaajan elämän, toteuttaakseen vaimonsa kanssa ainoan unelmansa, kokeakseen rakkauden, jossa rakkaudesta vaietaan, epäluulot niellään kyräillen, anteeksianto pusketaan turpeeseen ja hädän hetkellä haetaan kumppanista sanatonta lohtua.

Hupeli on maaseudun viimeisen suuren nousun alkusoitto. Se on viimeisen korvenraivaajan eepos, parempien päivien toivoa täynnä. Siinä ei vielä näy tuleva turhuus.