Orpopojan valssi

Turunen, Heikki

Maalaiskirjailija Henkka Oinonen saa viestin äitinsä kuolemasta. Alkaa ankara tilinteko ja kahden aikakauden arvojen rajankäynti. Kyllikki-emännän perintö on juuri niin yllättävä kuin lapset ovat ansainneetkin.


Takakansi

Suomen maalaisserkku tunnustaa kaiken!

Kirjailija Henkka Oinonen saa työpöytänsä ääreen puhelinsanoman äitinsä kuolemasta. Vaikeuksistaan aina enemmän maailmaa kuin itseään syyttänyt vanheneva taiteilija huomaa olevansa kasvotuksin totuuksien kanssa, joita hän ei ole tullut ajatelleeksi äidin eläessä. Tyypillisen suomalaisen maalaisnaisen, kuohuvan 1900-luvun kasvatin, ruumiin äärellä alkaa ankara rippi, raivaajakodin henkisen ja aineellisen perinnön jako. Se päättyy yllättävällä tavalla, juuri siten kuin uuden vuosituhannen kylmään menoon mukautunut perikunta sen ansaitsee.

Heikki Turusen kolmastoista romaani on niitä kirjoja, joita lukiessa ei tiedä itkeä vaiko nauraa. Se kohoaa äkkiä erään taiteilijasielun myrskynsilmän kautta nähdyksi omalaatuiseksi kehityskertomukseksi ja myös ajankuvaksi. Kaksi sukupolvea ja aikakautta vertautuvat siinä keskenään ottaen oppia toisistaan sekä hyvässä että pahassa. Onhan Henkan edesmennyt äiti Turusen lukijoille entuudestaan tuttu, se yhtä vähästä naurava kuin itkevä, verevä Kyllikki, joka nuoruudessaan mieli toivoa täynnä rakensi sotainvalidimiehensä Viljon kanssa pientilaa ja samalla tulevaisuutta seudun kauneimmalle järvenrantapaikalle, Hupeliin.

Orpopojan valssia voidaan pitää Heikki Turusen juhlaromaanina. Hänen esikoisteoksensa Simpauttajan ilmestymisestä on 30 vuotta.


Ennakkotieto

Koko Suomen maalaisserkku yllättää jälleen!

Tammikuun 28. päivä vuonna 2003 maalaiskirjailija Henkka Oinonen saa työpöytänsä ääreen puhelinsanoman kaupunkiin muuttaneen, vanhoilla päivillään Jehovan todistajiin liittyneen äitinsä kuolemasta. Äitinsä, jonka lukeva Suomen kansa muistaa verevänä Hupelin emäntänä, aikaansa edellä olleena sairaanherkkänä unennäkijänä.

Henkan suruaika alkaa lähdöllä arkunostoon ja äitivainajaa katsomaan yhdessä toisten keski-ikään tulleiden Hupelin lasten, tahoillaan tavallista työkansan elämää eläneiden ja siksi häntä paatuneempien sisarusten kanssa. Äidin kuolleiden kasvojen näkeminen on Henkalle monestakin syystä yllättävän kova paikka. Vaikeuksistaan aina enemmän maailmaa kuin itseään syyttänyt vanheneva taiteilija huomaa olevansa kasvotuksin totuuksien kanssa, joita hän ei ole tullut ajatelleeksi äidin eläessä.

Suomalaisen maalaisnaisen ruumiin äärellä alkaa hänen ankara rippinsä, tilinteko jossa raivaajakodin sekä henkinen että aineellinen perinnönjako päättyy yhtä yllättävästi, sillä tavalla kuin jälkeenjääneet sen ansaitsevat. Sen jälkeen Henkka ei ole ihmisenä ja taiteilijana aivan entisensä. Niin elämä kuin kuolema pelottavat häntä vähemmän. Myös maailma, huomisen lasten koti, näyttää vähemmän toivottomalta, sitä enemmän haastavalta, yhteiseen taisteluun velvoittavalta.

Kaikille äitinsä menettäneille tutuista lähtökohdistaan Orpopojan valssi kohoaa erään tyypillisen taiteilijasielun myrskynsilmän kautta omalaatuiseksi kehityskertomuksi, jossa kaksi aikakautta vertautuvat keskenään ottaen oppia toisistaan sekä hyvässä että pahassa, kauniissa ja rumassa. Se on kuten Kyllikki, josta ei aina tiennyt itkikö hän vai nauroi, kiroili vaiko rukoili. Mennätalvena oman äitinsä haudanneen Turusen, koko Suomen maalaisserkun, kolmannentoista romaanin huumorissa on vain hivenen aikaisempaa hirtehisempi vivahdus.

Kustantaja: WSOY
Sidosasu: Kovakantinen
ean: 9789510282410
Ilmestymisvuosi: 2003
Kirjastoluokka: 842 Kaunokirjallisuus

Tekijän muu tuotanto:

NOPEA TOIMITUS

Tuotteet toimitetaan yleensä muutamassa arkipäivässä. Lue tarkemmat tiedot tilausohjeista.

Saatavuus RB-kaupoista

Rosebud Sivullinen0
Rosebud Citycenter0
Rosebud Kaivopiha0
Rosebud Tiedekulma0
Rosebud Maria0
Rosebud Kuopio0
Keskusvarasto 1
Tilattavissa verkosta
Hinnat ovat voimassa verkkokaupassa, myymälän hinta voi poiketa tässä näkyvästä. Saldoissa saattaa olla poikkeamia, tarkista saatavuus myymälästä.