Ugandasta kotoisin oleva Moses Isegawa, s.s1963, piirtää esikoisromaanissaan freskomaisen kuvan Idi Aminin hallitsemasta synnyinmaastaan, suvun vaiheista ja nuoren pojan kasvusta. Yleispätevästi Isegawa on onnistunut kuvaamaan sen arvojen rappion, jonka mielivaltaiset poliitikot aina ja kaikkialla saavat aikaan – toisaalta myös sen sitkeyden, jonka avulla tavalliset ihmiset ponnistelevat liki mahdottomien olosuhteiden läpi.
Maagisen mielikuvituksellinen, terävän humoristinen, kiihkeän seksuaalinen ja kaikin tavoin vetävä afrikkalaissaaga on herättänyt huomiota kirjailijan uudessa asuinmaassa Hollannissa, jossa se ensimmäisenä julkaistiin. Jotkut arvostelijat ovat jo ehtineet verrata Isegawaa kolumbialaiseen Gabriel García Márqueziin ja intialaissyntyiseen Salman Rushdieen ”maanosansa monumentin” tekijänä.

Mugezi istuu korkean leipäpuun oksalla ja seuraa uteliaana kotikylän elämänmenoa. Kun Kawayida-setä huristelee tietä pitkin sinitankkisella moottoripyörällään, pojalle tulee kiire kavuta alas, sillä luvassa on taikatemppuja ja karmeita juttuja tappeluista. Terveystarkastajan ”Neiti Sunlight Saippuan” tulo taas merkitsee siivousmylläkkää, jossa Mugezin osana on tappaa hämähäkit. Isän ja äidin väleissä on jotain outoa, mutta siitä Mugezi ei vielä ymmärrä paljoakaan. Paras ihminen on kuitenkin isoäiti, kylän kätilö, joka opettaa lapsenlapselleen syntymisen salaisuudet.
Perhe muuttaa kaupunkiin. Koulusta tultua poikaa odottaa vauvanvaippavuori ja vihainen äiti guavapiiskoineen. Seminaariin meno ei lopeta nöyryytyksiä, nyt vain piiskureina ovat valkoiset papit. Mugezi oppii selviytymään näyttelijäntaitonsa ja oveluutensa avulla. Samaan aikaan hermostuneisuus leviää yhteiskunnassa. Kuullaan uutisia aasialaisten karkottamisesta, katolisia vainotaan, heimoerottelu alkaa. Kun Mugezi aikuisen a pistäytyy kotikyläänsä, tutu sukulaiset ovat poissa. Kuin symbolina vanhan Afrikan tuhoutumiselle paikka on täynnä käärmeitä ja rikollisia. Mutta kylä ja sen henki syntyvät uudestaan eloon, uudessa maassa.