Päivälleen kaksikymmentäviisi vuotta sitten tohtori astui everstin taloon ja pyysi ruohoa syödäkseen. Hiljainen, keltasilmäinen mies, jonka otaksuttiin olevan ranskalainen. Iltapäivän ensimmäisten tuntien sietämättömässä kuumuudessa, kello puoli kolme syyskuun 12. päivänä vuonna 1928 eversti valmistautuu hautaamaan omituisen tohtorin.
Macondolaiset ovat vuosia vartoneet täydestä sydämestään tätä kuolemaa. Kaikki ovat halunneet nähdä miehen mätänevän omaan loukkoonsa. Nyt eversti pienine apujoukkoineen aikoo riistää heiltä kauan kaivatun nautinnon.
Ruumiin äärellä puolen tunnin aikana käy selville kylän rappio yhden perheen kolmen sukupolven ajalta. Kertojina ovat eversti, hänen tyttärensä ja tyttärenpoikansa. Kuolleen miehen menneisyys paljastuu yksityiseksi helvetiksi, josta asteittain rakentuu ennusmerkkien tavoin myös tarina väistämätöntä loppuaan kohti kulkevalle Macondolle.