Komisario Armas Tammelin joukkoineen lähtee poikien perään. Matkan varrelta vain alkaa löytyä väkivallantekoja, ryöstettyjä pankkeja ja ruumiita. Ovatko pojat asialla vai haluaako joku käyttää nuorukaisten hyväuskoisuutta ja mainetta hyväkseen? 
(Laura Norris/ Sanojen aika)
Petri ja Tomi suorittavat asepalvelusta samassa komppaniassa. Molemmat ovat jo ehtineet istua Keravalla, molempia pidetään väkivaltaisina ja arvaamattomina. Petri on kömpelö, ikuinen häviäjä. Tomi on treenattu, huippukunnossa, hyvä ampuja, varusmiesten parhaimmistoa. Hän haaveilee YK-sotilaan urasta mutta saa sitten tietää, ettei hänellä entisenä linnakundina ole mahdollisuuksia. Päreet palavat, maailma murenee.

Pojat lähtevät varuskunnasta, ja vievät mennessään parikymmentä rynnäkkökivääriä. Heitä etsitään. Ja samaan aikaan löytyy Helsingistä tukehtumalla kuollut, yliajettu mies. Ovatko pojat asialla? Mihin kaikkeen he ovat ehtineet sekaantua? Mihin kaikkeen heidät on haluttu sotkea? Pankkiryöstöön? Murhaan? Kaunottaren mukilointiin? Tammelinilla ja hänen miehillään on taas työtä.