Dogma

Susiluoto, Saila

Saila Susiluodon kuudes teos Dogma risteyttää elokuvan ja runon ja kysyy isoja kysymyksiä. Miltä tuntuu rakkaus ja mitä merkitystä on tekijällä?

Dogma hyödyntää runoilijalle tyypillisesti tietynlaista kehystä tai kompositiota, tällä kertaa elokuvakäsikirjoitusta: ”Elokuvani muodostuu lyhyestä dokumenttiosuudesta, ääneen luetusta runoelmasta ja kuvavirrasta, jonka on tarkoitus kohdata runoelman kuvat ja toisaalta ei. Ohessa käsikirjoitus, sen vasemmalla puolella on kuvasuunnitelma, oikealla runoelma.” Näin kertoo ohjaaja teoksen aloitusrunossa, kirjeessä apurahalautakunnalle.

Sekä runoelmassa että kuvavirrassa juhlitaan hyvin visuaalisella kuvalla, mutta zoomaus on erilainen. Staattisempi virta koostuu yksittäisistä, harvakseltaan asetelluista fragmentaarisista lauseista, jotka tarkastelevat lakonisesti tapahtumia ulkoapäin: ”Nainen istuu kivipenkillä, taustalla öinen meri, sirppikuu./ Naisen silmät on sidottu./ Häivytys mustaan.” Itse runoelma taas keskittyy puhujan sisäisen elämän kuvaukseen. Se kertoo rakkaudesta, seksistä, kaipuusta, henkisen sietokyvyn rajoista, onnettomuudesta ja onnellisuudesta ja säilyttää hyvän kitkan myös omana kokonaisuutenaan.

Kustantaja: Otava
Sidosasu: Kovakantinen
ean: 9789511262725
Ilmestymisvuosi: 2012
Kirjastoluokka: 822