”Jos joku olisi väittänyt, että keskellä Helsinkiä kohosi lähes autio vuori ja että kuka hyvänsä saattoi kävellä sen läpi ilman sen ihmeellisempiä taikavoimia, outonahan häntä olisi pidetty.”

Metroasemilla sattuvat onnettomuudet saavat poliisit ymmälleen; kukaan ei ole nähnyt mitään, valvontakameroiden nauhat eivät tue sitä, mikä näyttää ilmeiseltä: kysymys on kylmäverisestä, suunnitelmallisesta, toistuvasta rikoksesta.

Rikosylikonstaapeli Timo Harjunpää on pitkällä poliisinurallaan nähnyt ihmiselämän lohduttomimmat puolet, mutta näin murskaavana eivät pahat voimat ole vielä hänen tielleen osuneet. Vastassa on pelottava vihollinen, jolla on oma uskonto ja oma maanalainen valtakunta.

Harjunpää joutuu omassa elämässään yhdistämään työpaikan paineet ja perheen vaatimukset. Mutta vielä enemmän ristiriitaiset tunteet kiusaavat kirjailija Mikko Moisiota. Avioero ja perhe-elämän raunioituminen ovat johtaneet hänet kirjoittamisessaan umpikujaan. Huoli lapsista ja toisaalta oman työrauhan varjeleminen tuntuvat yhteensovittamattomilta, omasta lapsuudesta nousevat toistuvasti esiin häpeä ja syyllisyys.

Suomalaisen rikoskirjallisuuden ylivoimainen mestari Matti Yrjänä Joensuu on aina ollut poliisin työn asiantunteva ja realistinen kuvaaja, ja kaikissa romaaneissaan hän on nähnyt syvälle rikoksen taakse, yhteiskuntaan.

Kymmenen vuoden tauon jälkeen ilmestyvän uuden Harjunpää-romaanin keskipisteessä on monella tavalla lapsi: ne elinikäiset vammat, jotka juontuvat lapsuudesta aikuisten välinpitämättömyyden ja julmuuden seurauksena ja vaikuttavat uhriensa kautta koko yhteisön elämään.