Klaus Jung on yliopisto-opiskelija, omissa silmissään ylivertainen nero. Mutta sitten tapahtuu jotakin mikä murtaa hänet. Perfektionismissaan hän ei kykene kirjoittamaan loppututkielmaansa, van väärentää sen esittäen lautakunnalle löytämänsä vanhan tutkielman tiibettiläisestä Kuolleiden kirjasta.
Petos huomataan ja Jung erotetaan yliopistosta. Hän liittyy ryhmään joka kiertelee kleinbussilla Saksan maaseutua myymässä lehtitilauksia. Ryhmän pomo kohtelee alaisiaan sadistisesti, lähes vankeina. Nöyryyttävän kohtauksen jälkeen Klaus Jung pakenee yhdessä pomon ystävättären Ellenin kanssa Teneriffalle.
Lomaparatiisin upeat kehykset korostavat näiden kahden onnettoman ihmisen kyvyttömyyttä rakkauteen. Heidän suhteensa muuttuu nopeasti mustasukkaisuuden ja vierauden pienoishelvetiksi.
Saksaan palattuaan Ellen ja Klaus Jung kuitenkin menevät naimisiin. Jung siirtyy uuteen työhön peliautomaattien asentajaksi. Myös siinä hän viettää kiertelevää elämää pysytellen mahdollisimman paljon poissa uskottoman vaimonsa luota. Hänen elämänsä puitteita ovat baarit ja pelihallit, rähjäiset pikkuhotellit ja niiden yksinäiset televisioaulat.
Kerran Klaus Jung etsii käsiinsä satunnaisen ravintolatuttavan, naisen jonka osoite on säilynyt hänen taskussaan vuoden. Yhteisen viikonlopun päätteeksi hän vialla näkyvää syytä tappaa naisen ja lopuksi itsensä.
Mutta kuolemakaan ei vapauta ahdistuksesta: ”Se minkä Jung löysi istuessaan ohjauspyörän takana ja moottorin pumputessa tyhjäkäynnillä pakokaasujaan suljettuun tilaan, ei ollut rauha eikä sovitus, vaan kuoleminen sisäiseen tukehtumiseen.”
Simpanssin kauneus kuvaa vaikuttavasti nykyihmisen pahoinvointia. Se porautuu olemassaolon eksistentiaalisiin peruskysymyksiin tavalla, jonka on katsottu liittyvän Musiliin, Camusiin ja Sartren traditioon. Se on voimakas, suggestiivinen romaani, jonka ahdistavuuteen sisältyy synkkää kauneutta.