Toinen Runeberg

Reivilä, Heikki

”Miten toisin kaikki oli historian aikaan! Niin tyystin toisin, ettei minun tarvitse kuin sanoa Runeberg, ja heti mieleni virittyy. Ja toden totta, Runebergissa ei ole mitään väkisin punnerrettua.”

Ensimmäisessä romaanissaan Toinen Runeberg Heikki Reivilä tarttuu rivakalla otteella kansallisrunoilijaan. Runeberg oli jo aikalaisilleen käsite. ”Runeberg oli koko olemukseltaan siinä määrin Runeberg, että Runebergin ystävillä olikin tapana kutsua Runebergiä pelkästään Runebergiksi.”

Yhtä kirkkaan läpivalaisun saa poliisipäällikkö Nyyssösen mieli kaikkine kiemuroineen. Poliisipäällikkö Nyyssönen on kaikin puolin epäonnistunut virkamies. Hänen arkensa on täynnä vastoinkäymisiä, maailma vihamielinen ja Nyyssösen haluja tottelematon.

Poliisipäällikkö Nyyssönen seisoo rikososaston käytävällä kahviautomaatin edessä kahvia saamatta. Automaatin luota ei kuitenkaan noin vain lähdetä, koska Nyyssönen ”on siinä määrin onnellisessa asemassa, että osaa nähdä itsensä ulkopuolisen silmin”. Tuota armolahjaansa hän käyttää itseään säästelemättä, tavalla, joka naurattaa ja hirvittää. Nyyssösessä ja Runebergissä on yllättävän paljon samaa.

Heikki Reivilä kieputtaa romaaninsa henkilöt vyyhdeksi. Ennen kuin aamu on ehtinyt illaksi, lukija huomaa joutuneensa kerronnan pyöritykseen, jossa herää kysymys, kuka tätä todellisuutta oikein kertoo. Huimaan tyyliinsä Reivilä kunnioittaa henkilöidensä – myyttistenkin – omanlaisuutta epätoivoistamalla heidät: Runebergistakin syntyy ihminen joka on syvästi traaginen ja koominen.

Kustantaja: Teos
Sidosasu: Kovakantinen
ean: 9789518510102
Ilmestymisvuosi: 2014
Kirjastoluokka: 84.2 Kaunokirjallisuus