Autiomaa

Le Clézio, J. M. G.

He olivat hiekan, tuulen, valon, yön ihmisiä. He kantoivat mukanaan nälkää, janoa joka sai huulet vuotamaan verta, ankaraa hiljaisuutta jossa aurinko hehkui, kylmiä öitä, Linnunradan loistetta, kuuta. Ja heillä oli katseen valo, joka loisti kirkkaana silmäteristä. He olivat islaminuskoisia paimentolaisia, jotka turhaan etsivät kotipaikkaa Afrikassa. Uusi vallankäyttö oli kaikkialla, kristityn miehen aseet; eletään 1900-luvun alkua. Siinä toinen tämän hienon, runollisen ja samalla täysin realistisen romaanin juonista.

Toinen kertoo tästä päivästä, maurilaistyttö Lallasta, jonka suonissa virtaa soturien, esi-isien veri. Autiomaasta, heimonsa parista Lalla on joutunut pohjoisafrikkalaiseen kaupunkiin, sieltä sattuma kuljettaa hänet Marseilleen, jossa sivistynyt maailma hänet löytää.

Lukutaidottoman, villin Lallan ainutlaatuinen kauneus tekee hänestä kuuluisan, käsitteen koko Euroopassa. Mutta eräänä päivänä Lalla jättää kaiken, palaa kotiin synnyttämään lapsensa yksin viikunapuun varjoon.
Le Clézion teksti vangitsee: Autiomaa on taianomainen, julma ja lempeä kirja ihmisestä ja luonnosta, ihmisen irrallisuudesta, yksinäisyydestä, myyteistä, legendoista, elämän järkkymättömistä laeista.

Kustantaja: Otava / Otavan kirjasto
Sidosasu: Kovakantinen
ean: 9511080261
Ilmestymisvuosi: 1984
Kirjastoluokka: 8461 Kaunokirjallisuus